Jukka Linkola: Ooppera oli jäädä keskeneräiseksi

15.2.2018

Olen aina ollut innostunut kevätjäille menosta. Talvikalastus on intohimo, joka on useimmiten palkitsevaa. Se on tärkeä vastapaino säveltäjän sitkeälle istumatyölle. Vuosi sitten olin Abrahamin pidot -oopperan sävellystyössä enää viidenneksen päässä työn valmistumisesta. Lähdin tapani mukaan aamulla jäälle kävelemään. Mukanani oli tuura sekä naskalit. Kokeilin huolellisesti polun, jota kävelin. Jäätä oli 10 cm eikä tuura mennyt läpi. Elämä hymyili. Olin tehnyt kahdeksan kuukautta yhteen menoon oopperaa. Ensin pianopartituuri valmiiksi ja tuossa vaiheessa oli sitkeä orkestrointityö loppusuoralla. Olin säveltänyt jo syksyllä 2016 oopperaani virren, josta tulikin sitten oopperan keskeinen teema. Tämä virsi on lohdullisen kaunis, eikä oikeastaan mitenkään surullinen tai paatoksellinen. Virren nimi on ”Merenpohjasta kaiun kuulen”. Tämä enteellinen nimi oli siis jo olemassa ennen seuraavaa traagista tapahtumasarjaa!

Kuinka ollakaan kalastusreissulta palatessani, noin 15 metriä ennen omaa turvallista rantaa humahdin jään läpi. Minulla oli tapani mukaan kelluntahaalari päällä ja kaiken piti olla kunnossa. Rallattelin juuri ennen putoamistani virren melodiaa, lauloin sitä ja mietin soitinnusvariaatioita, siitä tulisi lempeä ja hyvin selkeästi profiloitu. Se, mitä jäällä tapahtui, oli kuitenkin täysin odottamatonta. Kevätaurinko oli tehnyt tepposet kulkemallani reitillä, tai astuin sivuun tekemältäni polulta? En tiedä, en muista. Taju katosi hetkelliseen shokkiin. Koska täydellä voimalla rysähdin jääkylmään veteen, kastuin heti läpikotaisin. Haalari ja saappaat täyttyivät vedellä. Onneksi oli naskalit mukana, ajattelin… Määrätietoisesti ponnistelin ylöspääsemiseksi. Lopulta tajusin, että jää murenee naskaleiden alla, eikä ylöspääsyyn ollut edellytystä. Hypotermia hiipi kehooni. Yritin heilutella varpaita ja sormia. Aloitin vimmatun huudon. Vaimoni oli sisällä tuvassa… mutta ikkunat olivat ääntä läpäisemättömät. Ulvoin kuin hullu. Enää en miettinyt mitään muuta kuin, että: näinkö tämä tarina loppuu! Siis loppuu! Ei, en voinut antaa periksi. Riuhdoin itseäni vielä kerran, sain jo olkapäät jään päälle. Sitten tuli romahdus, vimmattu särky iski kroppaan ja täydellinen tunnottomuus. Pulkassa ollut hauki hyppi elinvoimaisena. Groteskia! Hauki jäi henkiin ja kalastaja kuoli, mietin. Koko elämä tuli pikakelauksella käytyä. Ehdin myös miettiä sitä, kukahan orkestroi oopperani loppuun. Noin 20 minuutin vimmatun rimpuilun jälkeen olin valmis jo luovuttamaan. Huusin… huusinhuusin pelkkää itkua!

Tapahtumapaikka tuoreeltaan. Kuva © Jukka Linkola.

Kuin sumupilven läpi näin naapurin kalastajakylän isännän, Vehmasen Heikin auraavan traktorillaan noin 300 metrin päässä. Siitä sain tipan adrenaliinia. Jospa kuitenkin, kuitenkin! Heikki kuuli huutoni. Tuli, heitti köyden ja veti minut ylös. Siinä vaiheessa uskoin enkeleihin. Heikki oli se enkeli! Onhan niitä! En kuitenkaan ollut aivan varma, olenko jo kuollut. Onko tämä viimeinen reissu näin lohdullinen ja kaunis. Heikki sanoi lopulta, ettei tiedä mistä ne köydenvetovoimat tulivat. En kyennyt kävelemään ja hänen avullaan pääsin lämpöiseen suihkuun, sulamaan. Ikävä niskasärky jäi loppuelämäksi, mutta ooppera valmistui!

Säveltäjä mieliharrastuksensa parissa. (Kuva ei liity tapaukseen). Kuva © Jukka Linkola.

Tämä on ensimmäinen kerta kun kerron julkisesti tämän kaamean tapauksen. Ehkäpä rauhallinen uni palaa, kun tämän tositapauksen saa julkisesti jakaa. Ensi viikolla on Abrahamin pidot -oopperan Helsingin ensi-ilta. Kun virsi musiikkitalolla esitetään, yhden säveltäjän silmäkulmaan tulee kyynel, tervetuloa useampikin kyynel!

Jukka Linkola
Abrahamin pidot -oopperan säveltäjä

Laita jakoon, jos tykkäsit!
Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestEmail this to someone

Blogi

Blogissa kurkistetaan oopperan järjestelyihin ja etenemiseen. Blogissa kirjoittavat oopperan parissa työskentelevät henkilöt, jotka valottavat oopperan etenemistä ja ajatuksiaan omasta näkökulmastaan. Valokeila käännetään myös oopperamme päätähteen eli Abraham Ojanperään. Tervetuloa seuraamaan mitä oopperan kulisseissa tapahtuu!

Abrahamin pidot

Limingassa 2017 jymymenstyksen kokenut Abrahamin pidot -ooppera esitetään 22. ja 23.2.2018 Helsingin Musiikkitalossa.

Etusivu
Blogi
Facebook-sivu

Yhteystiedot

Helena Tornberg, tuottaja

Eero Karvonen, apulaistuottaja